Eläinkontakti johti diagnoosiin
Ensimmäinen kosketukseni astmaan oli eläinkontakti. Menin ala-asteikäisenä luokkakaverin luo tietämättä, että heillä oli kani. Hetken päästä henki alkoi pihistä, ja lähdin äkkiä kysymään äidiltä, mistä oli kyse. Selvisin tilanteesta poistumalla kaverin kotoa ja hengittelemällä ulkoilmaa.
Ensimmäinen diagnoosi oli rasitusastma, tai ehkä allerginen astma. Liikuntatunnilla hengästyminen aiheutti hengityksen pihinää, ja sain siihen avaavan lääkityksen. Allergioita minulla on myös aikamoinen läjä, ja ihoni on atooppinen.
Käänteitä astmapolulla
Astma on kulkenut menossa mukana. Se ei erityisesti rajoittanut teini-iässä tai nuorena aikuisena. Jos yllättäen jouduin juoksemaan ja hengästyin, pihinä alkoi. Aikuisiällä astma alkoi vaivata enemmän arjessa. Flunssa meni aina keuhkoihin, ja tuli pahenemisvaiheita. Lääkitystä on vaihdeltu vuosien varrella tosi paljon.
Olin yli nelikymppinen, kun työterveyslääkäri ehdotti uusia tutkimuksia, koska pahenemisvaiheita oli usein. Siihen asti avaavat lääkkeet olivat auttaneet niihin. Kävin tutkimuksissa keuhkopolilla Jorvissa, ja sain varsinaisen diagnoosin. Oli iso kynnys tunnustaa, että minulla on krooninen astma.
Lääkettä alkavaan flunssaan
Minulla on ollut nyt säännöllinen lääkitys 8–10 vuotta. Sopiva lääke ei löytynyt heti, mutta kun se löytyi, olen pärjännyt sen kanssa. Olen oppinut, että kun ensimmäiset flunssan oireet tulevat, on kiinnitettävä astmalääkitykseen ylimääräistä huomiota.
Olen varmaan ollut vähän huono astmaatikko, sillä ei pitäisi jäädä odottamaan, että tauti pahenee. Myös oma aktiivisuus hoidossa on tärkeää. Pulloon puhaltelut ja höyryhengitys auttavat vaikeissa hetkissä.
Korona-aikaan pelotti niin paljon, että lääkkeenoton alkoi muistaa. Olenhan kuitenkin riskiryhmää. Sairastin koronan kerran ja pärjäsin juuri ja juuri ilman sairaalareissua, vaikka välillä oli todella vaikea hengittää ja pakkasin jo sairaalalaukunkin. Selvisin siitäkin.
Lenkkeilyä ja yllättäviä tilanteita
Tällä hetkellä astma ei näy arjessani hirveästi, kunhan ei tule flunssaa. Lääke pitää toki ottaa päivittäin. Ääni on pysyvästi käheä lääkityksestä, ja etenkin korona-aikaan sitä joutui selittelemään, mutta muuten se ei haittaa. Aloitin hiljattain lenkkeilyn osana hölkkäilyn, joten tarvittaessa otan lääkärin ohjeen mukaan avaavaa lääkettä ennen lenkille lähtemistä.
Moni kysyy, miten voi tehdä mitään, kun on paljon allergioita, astma ja atopia. En koe enää, että sairaudet rajoittaisivat minua liikaa. Astmaatikko voi joutua kyllä yllätyksellisiin tilanteisiin. Matkustin Wieniin ja kävellessäni kaupungissa sain astma- ja allergiakohtauksen kaupungin lukuisien hevosvaljakoiden takia. Eipä ollut turistioppaissa mainittu, että tällainen riski on. Muiden eläinten kanssa pärjään hyvin, kunhan tiedän varautua lääkkeillä etukäteen.
Ulkona on hyvä hengittää
Minulle iloa ja jaksamista tuovat ulkoilmaharrastukset, geokätköily ja jokaiseen etätyöpäivään kuuluva ulkolenkki ennen töitä. Minulle on tärkeää mennä ulos. Tämä ei koske pelkästään astmaa, vaan ylipäätään hyvinvointia. Ulkona on raikas ja hyvä hengittää, vaikka en ehkä ole tullut ajatelleeksi, että se liittyisi astmaan.
Diagnoosin saaneelle sanoisin, että ei kannata surkutella, että elämä loppuisi siihen. Apua kyllä saa, kun lähtee hakemaan. Voi joutua kokeilemaan eri lääkkeitä, eikä ensimmäinen ehkä toimi. Voi tulla hoitoväsymyskin välillä. Mutta kun hoitotasapaino löytyy, astman ei tarvitse rajoittaa mitenkään. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon oloon ja hyvinvointiin.
Susanna