Vertaistuki on auttanut astman kanssa
Sairastuin astmaan, kun olin 18-vuotias. Kuljin pyörällä lukioon ja huomasin, että pyöräillessä hengitys vinkui ja yskitti. Polkeminenkin tuntui yhtäkkiä tosi raskaalta.
Meillä on suvussa paljon astmaatikkoja ja siksi osasin tunnistaa astmayskän ja muut oireet heti. Hakeuduin testeihin ja diagnoosi oli sillä selvä.
Välillä astma yllättää
Ensimmäiset pari vuotta astmadiagnoosin jälkeen olivat haastavia. Ajan myötä löytyi oikeat lääkkeet ja astmani saatiin hoitotasapainoon. Nykyisin astmaa ei arjessa juuri huomaa.
Pahenemisvaiheita toki tulee. Esimerkiksi flunssakausi, talven kovat pakkaset tai siitepölyaika vetävät joka röörin tukkoon.
Elämää en astman takia ole rajoittanut, mutta välillä tulee vastaan tilanteita, joissa astma yllättää. Välillä saan jostain voimakkaista hajusteista oireita. Kerran ulkomailla jouduin poistumaan ikivanhasta museosta, kun en huonon sisäilman takia pystynyt olemaan siellä. Onneksi näistä tilanteista selviää useimmiten hyvin ottamalla avaavaa lääkettä.
Tunne sairautesi
Astman hallinnassa säännöllinen lääkitys on ihan avainasemassa. Tärkeää on myös tuntea oman sairautensa ja itsensä. Tiedän, mitä tehdä, jotta selviän esimerkiksi astman pahenemisvaiheiden yli.
Aina oireisiin ei silti osaa reagoida tarpeeksi ajoissa. Esimerkiksi flunssayskän erottaminen astmayskästä voi olla hankalaa. Itselleni tärkeä herättäjä on, kun huomaan rasituksensietokykyni alkavan heikentyä. Silloin tiedän, että astmani vaatii erityishuomiota.
Sopeutuminen ja palautuminen vie aikaa
Ei kannata masentua tai pelästyä, vaikka välillä sairaus oireilee ja tuntuu, että ei kykene tekemään mitään. Flunssan jälkeen voi yskittää monta viikkoa. Silloin täytyy muistuttaa itseään siitä, että astmaatikkona taudista palautuminen vain vie paljon aikaa. Varsinkin korona-aikana hävetti, kun astma pisti yskimään. Tuntui, että ihmiset katsoivat paheksuvasti.
Haluaisin muistuttaa kaikille, että kannattaa oppia tuntemaan oma sairautensa. Astma ei lähde pois, joten on paras vain sopeutua elämään tämän pitkäaikaissairauden kanssa. Oikea lääkitys ei välttämättä heti löydy. Mutta sitten kun sairaus saadaan tasapainoon, sen vaikutus arkielämään voi olla tosi pieni.
Astman kanssa oppii kyllä elämään!
Nea