Astma matkaseurana pienestä saakka
Hengitysvaikeuteni alkoivat kuulemma jo 9-viikkoisena, ja astma diagnosoitiin lopulta 4-vuotiaana. Lääkärit kuitenkin arvelivat, että saattaisin yläasteen aikana päästä lääkkeistä jopa kokonaan eroon.
Raju mykoplasmainfektio 11-vuotiaana sekoitti koko paketin. Kävin kuudennella luokalla puoli vuotta koulua kotoa käsin, koska keuhkot eivät kestäneet pienintäkään rasitusta. Sen jälkeen astman hoito on ollut haastavaa, eikä aiempaa hyvää hoitotasapainoa ole vieläkään saavutettu.
Astma on arkipäivää
Tällä hetkellä astma on kuitenkin ihan hyvä matkaseura. Kun astma on aina kulkenut mukana, se on aika arkipäiväinen juttu. En huomaa, että se kovin paljon vaikeuttaisi elämää. Otan lääkkeen säännöllisesti.
Yläasteen kävin sisäilmasta kärsiville tarkoitetulla sisäilmaluokalla, koska en pystynyt käymään normitiloissa. Enää se ei vaikuta koulunkäyntiin.
Flunssat tarttuvat kyllä herkästi, ja muutaman päivän sairastamisia tulee lähes joka kuukausi. Kesätöissä ja työssäoppimispaikoissa on tullut pölyn kanssa haasteita. Joskus olen joutunut lopettamaan hommat sellaisessa paikassa.
Minulla on kutsunnat edessä. Saa nähdä, menenkö astman kanssa inttiin, sillä pöly ja sisäilmaongelmat voivat nousta esteeksi kasarmitiloissa. Myös telttojen sisäilma ja rasitus pakkasella sekä siitepölyaikaan voivat aiheuttaa ongelmia.
Äidistä vertaistukea
Jossain vaiheessa oli voimakasta hoitoväsymystä, ja ehkä kyseenalaistin vähän lääkkeen tarpeellisuutta. Lääkkeen ottamatta jättäminen johti aina pahenemisvaiheisiin. Nyt sujuu hyvin, enkä koe tarvitsevani mitään erityistä jaksaakseni astman kanssa.
Se tietysti helpottaa, että äidilläkin on astma, niin en ole yksin sen kanssa kotona. Astma ei loppujen lopuksi rajoita elämää niin paljon kuin voisi luulla.
Vili