Ensimmäinen tieto lapsenlapseni anafylaksiasta tuli äkillisesti, niin kuin ensimmäinen anafylaktinen reaktio usein tuleekin.
Tyttäreni perhe asui tuolloin Raumalla, ja hän ilmoitti asiasta, kun he odottelivat ambulanssia. Soiteltiin vielä myöhemmin uudelleen, ja silloin tyttäreni kertoi tilanteen olevan nyt ok. Itse tilanteessa ei ollut tilaa muille ajatuksille ja tunteille, kuin että lapsella on kaikki hyvin. Vasta jälkeenpäin allergian vakavuus konkretisoitui.
Allergiat eivät kuitenkaan olleet täysin vieras tai uusi asia, sillä sama lapsenlapseni oli aiemmin ollut allerginen myös kananmunalle. Anafylaksia tuntui silti erilaiselta, vakava allergia tuo uudenlaista huolta, tarkkuutta ja suunnitelmallisuutta.
Omilla lapsillani ei koskaan ollut allergioita, joten tämä nämä asiat olivat siinä mielessä minulle uusia ja tieto ja ymmärrys ovat tulleet vähitellen.
Olla vastuussa anafylaksialapsesta
Yksi erityisesti mieleen jäänyt ja hieman pelottavakin tilanne sattui, kun lapsenlapseni oli meillä yökylässä. Hänen kasvoihinsa ilmestyi muutama näppylä. Hän ei ollut syönyt pähkinää, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun hänelle tuli jotakin oireita, kun me isovanhemmat olimme hänestä vastuussa. Tilanne herätti paljon ajatuksia ja muistutti siitä, että tarkkana täytyy olla.
Ennakoinnilla turvaan lapsenlapsen vierailun
Kotonamme lapsenlapsen anafylaksia on huomioitu konkreettisilla muutoksilla: meillä ei osteta pähkinöitä lainkaan. Ainoastaan linnuille on joskus ostettu maapähkinöitä. Meidän perheessämme ei pähkinöitä muutenkaan juuri käytetty ennestään.
Teen paljon ruokaa ja leivonnaisia itse alusta asti, koska itselläni on herkkä vatsa. Ruuan tekeminen raaka-aineista lähtien helpottaa, että pystyn varmistamaan, ettei kontaminaatioriskiä ole lainkaan.
Vastuu lapsenlapsesta, jolla on anafylaksia, näkyy ennen kaikkea huolellisena ennakointina. Kun hän tulee kylään, tarkistan aina tuotteet ja ruoat. Itselleni ehdottoman tärkeää on, että lapsi kokee olevansa turvassa ja turvallisessa ympäristössä. Hän saa syödä samaa kuin me muutkin ja hänen ei tarvitse kokea olevansa erilainen. Tämä on minulle tärkeä asia.
Luotan siihen, että osaan käyttää adrenaliinikynää, jos tilanne sitä vaatii. Silti kaikkein tärkeintä mielestäni on ennaltaehkäisy: mieluummin varmistan sataprosenttisesti, ettei lapsi saa allergisoivaa tuotetta ollenkaan.
Tietoa anafylaksiasta olen saanut ennen kaikkea tyttäreltäni, eli lapsenlapsen äidiltä. Yhteys ja avoin keskustelu vanhempien kanssa on ollut äärimmäisen tärkeää.
Haluan sanoa anafylaksialapsen isovanhemmalle
Toiselle isovanhemmalle, jonka lapsenlapsella on anafylaksia, haluan sanoa tämän: asian kanssa voi elää. Vaikka taustalla on aina tietynlainen tarkkaavaisuus, siitä ei kannata ottaa valtavia paineita. Tilanteeseen oppii ja ajan myötä asiat alkavat tulla niin sanotusti automaattisesti. Avoimuus ja rehellisyys puolin ja toisin lapsen vanhempien kanssa kantavat pitkälle. Haluan vielä muistuttaa, että voit aina kysyä lisää ja varmistaa, onko jokin tuote ok.
Kirjoittaja somelähettiläs Venla Luoma ja kirjoitukseen hän haastatteli lapsensa isovanhempaa