Perheeseemme kuuluu kolme lasta: Mea 9 vuotta, Mila 7 vuotta sekä loppuvuodesta 3 vuotta täyttävä Emiel. Meidän perhe on elänyt allergiaperheen elämää aina.
Jo ennen lasten syntymää viikon ruokalistaa mietittiin mieheni Mikon allergioiden asettamilla rajoituksilla. Heti Mean ensimmäisten kuukausien aikana oli selvää, ettei Mikko ollut perheen ainoa allergikko. Siitä pyörä lähti pyörimään ja nykyään meidän perheessämme asuu 4/5 ruoka-aineallergikkoa.
Lastemme allergiat ovat eritasoisia ja eniten niistä on ollut haittaa Milalle, jonka kananmuna-allergia on anafylaksiatasoinen. Tiesimme Milan olevan allerginen kananmunalle, mutta mikään verikokeen viitearvo ei valmistanut meitä siihen, miten vakava allergia on.
Vasta kun Mila vahinkoaltistui hyvin pienesti kananmunalle alle 3-vuotiaana, ymmärsimme, mitä tämän tasoinen allergia tarkoittaa. Siitä asti olemme eläneet aivan erilaista allergiaelämää ja adrenaliini-injektori kulkee aina siellä missä Milakin.
Anafylaksia-arkeen oppii
Arjessa Milan allergia näkyy ehkä selkeimmin niin, ettei meillä kotona juuri koskaan valmista mitään, mihin tarvitsisi käyttää kananmunia. Vuosien aikana olemme oppineet mitkä ruuat meidän perheellemme sopii ja mitä raaka-aineita voimme ruuanlaitossa käyttää. Niistä on tullut meille arkipäivää, kuten myös siitä, että jokaisen uuden tuotteen tai raaka-aineen tuoteseloste luetaan hyvin tarkkaan ennen osto- tai ruokailupäätöstä.
Eniten päänvaivaa tuottaa matkustaminen sekä ihan Suomessa että ulkomailla. Esimerkiksi monet huoltoasemat ilmoittavat heti, ettei täysin turvallinen ruokailu heidän asemallaan onnistu. Jokainen yhtään pidempi reissu tulee suunnitella välipysähdyspaikkoja myöten.
Usein tämä vaatii sitä, että pari päivää ennen reissua alan soittelemaa esimerkiksi ABC-asemille, onnistuuko allergisen ruokailu kyseisellä asemalla. Helpointa on, jos matkalta löytyy Mäkkäri tai Kotipizza. Siinä kohtaa meiltä vanhemmilta tippuu iso kivi harteilta ja tiedetään, että meidän allergikko saa itselleen sopivaa ja mieleistä syötävää.
Pääsääntöisesti allergioihin suhtaudutaan hyvin
Meidän allergioihin on suhtauduttu pääsääntöisesti hyvin paikassa kuin paikassa. Vaikka se meiltä lisäsuunnittelua vaatiikin, niin mielestäni on hyvä, että esimerkiksi kahvilat ja ravintolat sanovat suoraan, jos ruokailu ei onnistu, eivätkä lähde riskillä kokeilemaan. Sitä riskiä mekään emme kuitenkaan halua ottaa.
On kuitenkin mahtavaa, että vuosi vuodelta melko pienetkin ravintolat ja kahvilat ovat monipuolistaneet valikoimiaan myös allergisille sopivammaksi. Aina kannattaa kysyä ja omasta kokemuksestani voin sanoa, että rohkeasti voi pyytää myös tuoteselosteen luettavaksi, jos yhtään epäilyttää!
Vertaistuki ruoka-allergioissa on korvaamatonta
Me olemme saaneet paljon vertaistukea allergisten lasten vanhempien Facebook-ryhmistä. Sieltä voi etsiä hyvin esimerkiksi juuri ravintola- ja kahvilasuosituksia. Tämä helpottaa suunnittelua jo alkuun sen verran, ettei ihan jokaista ravintolaa tarvitse lähteä puhelimitse tavoittelemaan.
Usein tämä asia tuottaa myös stressiä, ehkä pettymyksiä ja myös surun tunnetta oman lapsen puolesta. Tuolloin vertaistuki noissa ryhmissä on korvaamatonta. Lisäksi olemme saaneet paljon tietoa ja vertaistukea Allergia-, iho- ja astmaliitosta sekä tietenkin hoitotahoilta, jotka meidän allergia-asioita hoitavat.
Allergioiden kanssa löytyy normaali arki
Muita allergisten lasten vanhempia haluaisin muistuttaa siitä, että ette ole yksin. Meitä on täällä monta ja jokaisella meillä on oma tarinansa. Aina löytyy apua, tukea ja tietoa. Yksin ei pidä eikä saa jäädä. Aluksi arki voi tuntua haasteelliselta ja työläältä uuden edessä, mutta kaikesta tulee lopulta ihan vaan teidän omaa normaalia arkea!
Somelähettiläs Enni