Rakastuin liikuntaan alun perin koirani kautta. Koira pakotti liikkeelle ja oli ihana nähdä, kuinka koira nautti lenkkeilystä ja erityisesti metsässä vapaana juoksemisesta. Koiran ilo oli se syy, joka sai minut pidentämään lenkkejä.
Liike alkoi ilosta, ei tavoitteista
Varsinainen liikunnan ilo ja liikuntamuotojen monipuolistuminen tapahtui, kun lopetin liikunnan laihtumisen vuoksi ja aloin liikkua siksi, koska se on kivaa. Asuin pienellä paikkakunnalla, jossa oli kyllä todella runsas liikuntatarjonta, mutta jotenkaan mikään ei oikein inspiroinut.
Koronakesänä 2020 satuin huomaamaan somessa ilmoituksen ulkona tapahtuvasta kahvakuulajumpasta ja päätin osallistua edes kerran. Erään pienen sopimuspaloaseman pihassa meitä oli sitten ohjaajan lisäksi kymmenkunta eri kuntotasoista naista hyvässä yhteishengessä liikkumassa. Koko kesän kävin jumpassa ja nautin joka kerrasta. Syksyn tullen jäimme sitten erään toisen ”kuulapään” kanssa jatkamaan harrastusta kahdestaan.
Olin inhonnut hiihtämistä yläasteelta lähtien, kun koulun pakkopullahiihto ja siihen liittyvä kilpailuelementti saivat minut tuntemaan itseni epäonnistujaksi. Tämän edellä mainitun ”kuulapään” kannustuksesta kuitenkin päädyin kokeilemaan hiihtoa ja kävikin niin, että 32-vuotiaana rakastuin hiihtoon ensimmäistä kertaa elämässäni. Kävimme yhdessä viikoittain hiihtämässä ja kilometrejä kertyi hurjasti. Kesä 2021 polkupyöräiltiin porukassa ja väliin tehtiin edelleen kahvakuulajumppaa.
Astma muutti kaiken – mutta ei vienyt kaikkea
Loppusyksystä 2021 alkoi tulla kovia hengenahdistuksia liikunnan yhteydessä eikä hiihtokaan enää seuraavana talvena sujunut. Hengitykseni vinkui yhtä paljon, kuin astmaattisella mummovainaallani aikoinaan ja näin päättelinkin sitten taudin iskeneen myös minuun.
Olin yhteydessä perusterveydenhuoltoon ja astmahan sieltä heti löytyi. Lääkitys aloitettiin hyvin pian ja avaavan lääkkeen avulla jaksoin edes hiukan paremmin hiihtää. Aika pian tajusin kuitenkin, ettei lääkityksen määrä ole riittävä.
Vaikea astma ja biologinen lääkitys – käänne parempaan
Syksyyn 2022 mennessä oli kokeiltu 11 erilaista lääkettä, eikä mikään tuntunut riittävän. Ensimmäisen tablettikortisonikuurin jouduin syömään jo huhtikuussa 2022 ja niitä kertyikin vuoden aikana sitten monta. Sain lähetteen erikoissairaanhoitoon ja jo elokuussa 2023 minulle aloitettiin biologinen lääkitys, eli astma meni suoraan syvään päätyyn ja diagnoosiksi tuli vaikea astma.
Biologisen lääkkeen myötä en ole tarvinnut enää kortisonikuureja ja hiihtokin sujuu jälleen. Hiihdon lisäksi olen löytänyt lajeiksi kuntosaliharjoittelun, joka tuli jatkumona kesällä 2020 aloittamalleni kahvakuulailulle. Lisäksi kesäisin polkupyöräilen, uin ja retkeilen luonnossa. Talvisin puolestaan hiihdon lisäksi avantouin ja toki lenkkeily koiran kanssa kuuluu edelleen päivittäisiin harrastuksiini.
Tänään treenaan vahvana, astman kanssa
Kuntosaliharjoittelu on lopulta jalostunut niin, että harrastan nyt voimanostoa ja joulukuussa 2025 aloitin myös niin sanotun Strongman-lajit, eli vahvalajit. Erityisesti vahvalajit vaativat voiman lisäksi hyvää aerobista kuntoa, joka on astman myötä heikentynyt todella paljon.
Sitkeä lenkkeily kelissä kuin kelissä, ja kovalla pakkasella hengitystiet suojattuna, sekä väsymätön treenaaminen hankalimmissa lajeissa tuottavat kuitenkin tulosta ja ensimmäiset vahvakisat odottavatkin jo ihan nurkan takana.
Astma vaatii kuuntelua, ei pysähtymistä
Kaikkien ei tarvitse liikkua yhtä paljon kuin minä, mutta minulle liikunnasta on muodostunut todella tärkeä rooli päivittäisessä elämässäni. Salilla murheet saavat kyytiä ja avannossa mieli rauhoittuu. Mikään näistä ei olisi mahdollista ilman kunnollista astman hoitoa, ja toisaalta myös liikunta hoitaa astmaa.
Oman kehon kuunteleminen on tärkeää ja täytyy osata hidastaa silloin, kun keho vaatii lepoa. Jatkuvaa tasapainottelua sairaus toki vaatii ja hoitoon panostamista, erityisesti omahoitoon. Minä en anna kuitenkaan astman estää liikettäni, korkeintaan se ajoittain hidastaa ja silloin mukautan liikkumiseni sen hetkiseen olotilaan sopivaksi.
Avaavaa lääkettä joudun käyttämään edelleen päivittäin, erityisesti ulkona liikkuessani. Otan tötsyt jo ennen liikkeelle lähtöä, jotta astma ei pääse niskan päälle. Täysin oireettomaksi tuskin pääsen koskaan. Jokainen askel on kuitenkin kotiin päin ja pienikin liike on lääke.
Iida