Olen ollut lapsesta saakka atoopikko. Ihon ollessa pahimmillaan olin Allergiasairaalassa viikon osastohoidossa. Muistan, kun lääkärit kielsivät minulta suklaan syömisen, sillä se lisäsi oireilua. Se harmitti minua, kun sukulaiseni eivät saaneet enää tuoda sitä minulle vierailuillaan. Suklaa kun oli lempiherkkujani.
Ylioppilaskirjoituksiin saakka minulla meni kuitenkin aika hyvin ihon kanssa. Mutta lapseni syntymän aikoihin ihoni tilanne paheni merkittävästi. Sen jälkeen erityisesti talvet ovat olleet atooppiselle iholleni vaikeita. Erityisen huonossa kunnossa talvisin on selkäni, joka voi olla silloin vereslihalla. Elämän stressaavat tilanteet ovat myös osaltaan pahentaneet ihoni kuntoa.
Kursseilta apua atooppiseen ihottumaan
Minun olisi ollut mahdollista päästä pahimpina aikoinani silloisen Iholiiton aurinkopainoitteiselle -kurssille, mutta en uskaltanut hakea töistä vapaata sen vuoksi. Vuonna 2004 uskaltauduin ensimmäistä kertaa täyttämään hakulomakkeen ja pääsin kurssille Kanarialle. Ilokseni kurssille pääsy onnistui myös myöhemmin muutamina vuosina.
Näiden kurssien ansiosta ihoni pysyi aina pitkään hyvässä kunnossa! Kursseilla sain vertaistukea, kuulin vinkkejä atooppisen ihoni hoitoon sekä kuulin muiden tarinoita ihosairauden kanssa elämisestä. Muistan edelleen, kuinka kuuntelin rannalla erästä naista, jota oli työpaikallaan kiusattu ihonsa vuoksi.
Maitotuotteet ovat aiheuttaneet minulle allergiaoireita jo pienestä pitäen ja hankaloittaneet ihoni oireilua. Kerran ulkomailla ollessani join vahingossa mehua, jossa oli maitoa mukana. Sain pahan anafylaktisen reaktion ja minulla on ollut adrenaliini-injektori siitä lähtien mukana.
Ihonhoito osana arjen rutiineja
Minulla ihoni hoitaminen sujuu rutiininomaisesti. En edes kiinnitä siihen enää paljoa huomiota, kun rasvaus kuuluu niin vahvasti osaksi elämääni. En koe, että minulla olisi hoitoväsymystä. Ihoni pysyy hyvässä kunnossa, kun jaksan hoitaa sitä säännöllisesti ja oikeilla tavoilla.
Syksyä kohden ihoni alkaa helposti kuivua ja silmät oireilla. Hoidan ihoani myös käymällä suolahuoneessa. Ihon hoidon lisäksi se rentouttaa myös mieltä ja auttaa jaksamiseen.
Olen urheillut koko elämäni. Olen suunnistanut, hiihtänyt talvisin ja eläkkeellä löytänyt sähköpyöräilyn ilon. Urheilu on vaikuttanut positiivisesti atooppisen ihoni kuntoon eikä hikoilu ole haitannut. Urheilu on auttanut myös henkisesti ja olen saanut siitä jaksamista arkeen.
Olen aina tottunut yrittämään ja suorittamaan parhaani mukaan. Minun ihoni tilannetta auttoi, kun hellitin suorittamisen kanssa. Mieli vaikuttaa myös kehoon ja sitä kautta atooppiseen ihooni.
Ikävät sanat voivat jäädä syvälle mieleen
Minulla on ollut muutamia ikäviä tilanteita, jolloin ihorauhaani on rikottu. Kouluaikoina tunsin olevani poikkeustapaus ihoni vuoksi. Muistan edelleen sanatarkasti, kuinka opettajani sanoi minulle ikävällä tavalla atooppiseen ihooni liittyen. Vuosi oli -68 ja olin silloin teini-ikäinen. Sanat tuntuivat todella pahalta ja koskettivat syvästi.
Työpaikallani olin aina erikoinen tapaus, mutta se liittyi enemmän allergioihini. Maitoallergiastani tehtiin helposti numero ja oli ikävää kuunnella kommentteja siihen liittyen. Tiesin kuitenkin itse, että minun täytyy olla tarkka asiasta oman terveyteni takia.
Aurinko helpottaa atooppisen ihoni oireita
Atooppinen ihoni ei ole ollut koskaan esteenä rannalle menolle. Oikeastaan se on aina ollut minulle helppoa, sillä se on ollut minun oma turvapaikkani. Rannalla olen tuntenut olevani oikeassa paikassa, sillä auringolla on ollut niin parantava voima ihooni. Asuntoa ostaessani olen myös varmistanut, että aurinko paistaa sopivasta suunnasta, niin että saan nauttia auringosta myös kotona ollessani.
Huoli hyvästä vanhuudesta
Ihoni on nyt hyvässä kunnossa, kun saan itse vastata sen hoidosta. Olen kuitenkin huolestunut siitä, kuinka minulle käy vanhetessani. Olen pohtinut, saanko ikääntyessäni hoitolaitoksessa hyvää hoitoa myös atooppiseen ihooni liittyen. Osataanko minua hoitaa oikealla tavalla ja saanko hoitoa tarpeeksi säännöllisesti?
Olisi todella kurjaa, jos ihoni kunto romahtaisi sen jälkeen, kun en pystyisi enää huolehtimaan itsestäni. Toivon, että minusta pidetään silloin hyvää huolta.
Mitä haluaisit sanoa muille ihotautia sairastaville?
Haluaisin muistuttaa, ettei koskaan kannata luovuttaa. Joskus hoitoon pääsyssä tai oikean hoidon löytymisessä kestää, mutta täytyy jaksaa taistella, jotta saa asiat parhain päin.
Kannattaa myös hakeutua vertaisten pariin. Olen ollut perustamassa Päijät-Hämeen Allergia- ja Astmayhdistystä vuonna 1985 ja olen edelleen mukana toiminnassa. Yhdistyksen kautta olen saanut hyviä ystäviä ja valtavasti vertaistukea. Olen myös itse saanut olla muiden sairastavien tukena. Mielestäni kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. Toivoisin, että kaikkia kohdeltaisiin aina samalla tavalla erityispiirteistä huolimatta.
Terveisin Anja