Ruusufinni 50-vuotislahjaksi
Ruusufinnin oireet alkoivat minulla elämänmuutoksen ja pienen stressin myötä, kun täytin 50. Aluksi otsaani tuli kipeitä rakkuloita. Korona-aika oli silloin lopuillaan ja piti vielä käyttää maskia tai visiiriä. Molemmat saivat ihon oireilun pahenemaan, ja poskiinikin tuli rakkuloita. Myöhemmin oireita tuli myös silmiini, ja sen myötä aloin epäilemään ruusufinniä.
Ihon oireilu alkoi kevättalvella. Ruusufinni ei tykkää auringosta eikä lämmöstä, joten talvisin iho on rauhallisempi ja kesällä tilanne on vaikeampi. Käyttämäni lääkevoide herkistää valolle vielä enemmän, joten suojautumisen kanssa täytyy olla tosi tarkkana. Aiemmin minulla on ollut kuivaihoisuutta ja pientä herkistymistä pesuaineille, eli ihoni on kyllä ollut herkkä aina. Olen myös miettinyt, onko suolistosairaudella vaikutusta ihon kuntoon.
Ihon hoitoon pitää kiinnittää huomiota päivittäin
Arjessa ihosairauteni näkyy eniten juuri kesällä. Iho pitää suojata hyvin auringolta aurinkovoiteella ja vaatteilla. Käytän lierihattua ja oleskelen varjossa. En muutenkaan pidä suorassa auringossa olemisesta. Myös meikit on valittava huolella, en käytä hajustettuja tuotteita. Tulehdus voi tulla myös silmiin.
Lähipiirini tietää, etten muutenkaan viihdy auringossa ja kuumassa, joten siitä en ole kohdannut ihmettelyjä.
Kokemuksia ihorauhasta
Olen saanut kyllä olla aika rauhassa. Töissä yleensä käytän meikkiä peittämään ihon punoitusta, mutta välillä on hyvä antaa ihon vain levätä ilman meikkiä. Välillä mietin, pitäisikö punoitusta jotenkin selittää – kertoa, etten ole ollut juhlimassa edellisenä yönä. Asiakaspalvelussa asia olisi varmaan vaikuttanut enemmän, mutta sellaista työtä en enää tee.
En pistä pahakseni, jos joku tulee kysymään ihosta. Tämä sairaus on lähinnä ärsyttävä, eikä ole ollut niin kova paikka minulle, joten kerron mielelläni. Turhanpäiväiseen neuvomiseenkaan en ole törmännyt.
Tokihan sitä haluaisi aina olla parhaimmillaan, mutta kukaan meistä ei ole täydellinen. Ikä on tuonut mukaan hyväksymistä itseä kohtaan ja pystyy paremmin olemaan sinut asian kanssa.
Ihosairaus on tuonut myös hyviä asioita
On hyvä, että ihosairauksista nykyisin puhutaan avoimesti. Ihmisiä ei leimata eikä voivotella tai kauhistella sairautta. On hyvä, että ihosairauksia tehdään tunnetuksi ja lisätään ympäristön ymmärrystä niiden vaikutuksista arkeen.
Mitä enemmän ihmiset tietävät, niin sen paremmin he myös ymmärtävät asioita. Itsekin saa perspektiiviä, kun lukee muiden tarinoita ja näkee, mistä kaikesta ihmiset ovat selvinneet.
Vaikka ruusufinni onkin ärsyttävä ja kiusallinen sairaus, on siitä seurannut myös hyviä asioita. Kuten vaikkapa nämä kuvaukset. Enpä olisi tännekään tullut ilman tätä ihosairautta.
Ihosairauden kanssa ei tarvitse jäädä yksin!
Terveisin Mari